Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

 Piirtäjästä tv-graafikoksi

Teini-iässä kävin yksityistä Espoon Taidekoulua, jossa opettajana oli taidemaalari Lasse Marttinen. Ajelin sinne aamuisin omilla säästöilläni ostetulla Monkey-mopolla. No, olin siinä iässä, että kaikki muu taisi kiinnostaa enemmän ja taide jäi sillä kertaa taka-alalle. 

Kymmenen Uutisissa  aloitin 1983. Siihen aikaan graafisella alalla ei ollut harmainta aavistustakaan tulevasta tietotekniikan murroksesta, vaan kaikki tehtiin käsin, käsityönä. Esimerkiksi kartat piirrettiin ensin skissipaperille, sen jälkeen reprottiin reprokameralla, kehitettiin, leikattiin läpi paperiveitsellä värillisestä Pantone-paperista ja mustasta paperista yhtäaikaa (maavarjo). Rajat piirrettiin valopöydällä maaosaan. Meriosa ja maaosa varjoineen liimattiin tinnerin tuoksuisella Rubber Cementillä tai sprayliimalla mainoskartongille, jonka päälle asetettiin kirkas muovikalvo. Muovikalvoon letrattiin maiden ja kaupunkien nimet, yleensä vielä niin, että kirjainten varjo letrattiin mustalla ja päälle valkoisella kirjaimella. Kaikkein päälimmäiseksi vielä himmeä muovikalvo, kiiltojen hillitsemiseksi. Kätevää ja nopeaa, eikö?! Sitten vaan kameran eteen suoraan lähetykseen!

1987 Helsingin Sanomien piirtämön nurkkaan kannettiin koekäyttöön ensimmäinen Apple Macintosh SE, lempinimeltään  "kottaraispönttö" alkeellisine piirustusohjelmineen. Siihen tutustuttuani olin vahvasti sitä mieltä, etteivät tietokoneet tule koskaan korvaamaan käsin tehtyä grafiikkaa.  Kuinka sitten kävikään?

Tänä päivänä ilman niitä ei tulisi juttuun alkuunkaan. Kuinka suuri apu niistä onkaan, puhumattakaan sähköisestä tiedonsiirrosta!